Nonan oma matka

Noin 8 vuotta sitten elämäni tuli pisteeseen, jolloin oli suurten suunnanmuutosten aika. Erosin pitkästä avioliitosta ja aika pian sen jälkeen päätin pitkän, liki 15 vuoden urani copywriterina kun mainostoimisto, jossa työskentelin teki konkurssin. Olin henkisesti täysin loppu ja kaipasin kipeästi muutosta. Olin totaalisen hukassa itseltäni ja näin myöhemmin tunnistan, että olin sairastunut vahvuuteen. Olin itselleni hyvin armoton ja suoritin elämääni kuin usvassa. Minulla oli hyvä palkka, työsuhdeauto, mies, kaunis talo, ihanat koirat ja silti mikään ei tuntunut miltään. En ollut oikeasti elossa – koko tunnejärjestelmäni oli tiltannut ja oli todellakin päivityksen aika. Koko elämä meni kertalaakista uusiksi – luojan kiitos!

Matka Intiaan ja itseen

Aloin tutustua itseeni uudestaan. Välillä tuntui kuin olisin tehnyt tuttavuutta vanhaan ystävään, joka on ollut kauan poissa, mutta kun jälleen kohtaamme, hän on yhä se sama ihminen kuin vuosia sitten, vaikka hän ehkä ensin tuntuisikin vieraalta. Tuo matka itseen alkoi kahdella reissulla Intiaan. Minun oli lähdettävä kauas, jotta pääsin taas itseni lähelle. Jotta uskalsin päästää itseni lähelle. Katsoa kaikkia pelkojani, kipupisteitäni, haavojani, uskomuksiani ja toimintamallejani uusin silmin. Matkat Intiaan sysäsivät minut täysin uudelle kurssille, jonka määränpäästä ei ollut mitään tietoa, sieluni kurssille. Aloin muistaa asioita lapsuudestani, kykyjä joita minulla oli jo silloin, mutta jotka olin sulkenut siinä pelossa, että minua ei hyväksytä. Häpeä oli saanut minut sulkeutumaan.”Sopeutumaan”. Domestikoitumaan. Tietyssä vaiheessa olin sulkenut yhteyden näkymättömään maailmaan – yhteyden joka oli kuitenkin ollut minussa hyvin vahvana. Intiassa meditaatiokurssilla aloin avaamaan näitä vanhoja parantamisen ja näkemisen kykyjäni sekä yhteyksiä vähitellen, pikkuhiljaa. Ja vapaus mikä siitä seurasi oli ennenkokemattoman ihmeellistä. Mikä huikea tunne olla jälleen elossa!

Ihana, kamala ihmisyys

Suomeen palattuani tiesin, että mikään ei ollut enää kuten ennen ja kuitenkin oli. Itse asiassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Olin taas enemmän Minä. Tunnistin itseni ja aloin tunnistaa tunteitani. Etenkin niitä, joita en ollut sallinut itseni tuntea pitkiin aikoihin. Surua, vihaa, katkeruutta, raivoa, mustasukkaisuutta, kateutta – kaikki inhottavan ihanat ihmistunteet alkoivat nousta pintaan ja ymmärsin etten ollut hyväksynyt ihmisyyttäni. Ihmisyyden koko kirjoa kaikkine tunteineen. Pinnan alla oli paljon putsattavaa. Koen, että henkisyyteen liittyy paljon valheellisia uskomuksia, jotka muka määrittävät mitä henkisyys on tai millainen “oikeasti” henkinen ihminen on. Itse koen, että henkisyys on sitä, että hyväksymme ihmisyytemme kaikkine kiemuroineen. Minulle henkisyys on luonnollinen osa elämää, ei mikään erillinen palanen. Henkisyyteen liittyy paljon huttua ja koenkin tärkeänä että parasta on aina luottaa omaan arvostelukykyyn ja intuitioon sekä omakohtaiseen kokemukseen.

Pelon takana on aina Rakkaus

Hevoseni Athena on opettanut minulle paljon peloista. Kun kohtasin hänet ensi kerran ratsastuskoulussa, lamaannuin pelosta. Silloin minulla ei vielä ollut kovinkaan paljoa kokemuksia hevosista ja ihmisten puheet “Lohikäärmeestä” eivät lieventäneet kauhuani. Rukoilin etten joutuisi mihinkään tekemisiin tuon hevosen kanssa, ja niinhän se Universumi sitten vastasi että nimenomaan pääsin kasvokkain pelkojeni kohteen kanssa. Kehitin jopa selkäkivun jotta en joutuisi menemään tuon pelottavan “monsterin” jalkoihin putsaamaan kavioita. Ja kun riittävästi hoin tuota “aiai selkäni on NIIN kipeä” -mantraa niin kyllähän se sitten tulikin ihan oikeasti kipeäksi. Minua kuitenkin alkoi myös kiehtoa tutustua tuohon hevoseen, samaan aikaan tamma aiheutti minussa kauhun tunteita sekä veti minua magneetin lailla puoleensa. Miksi hevonen käyttäytyi kuin käyttäytyi? Lähdin Jim Mastersonin Equine bodywork -kurssille Englantiin ystäväni kanssa ja työskentelimme siellä rescue-hevosten parissa. Tuo matka oli arvokas kokemus hevosten suuresta herkkyydestä ja siitä, kuinka vähän me siitä oikeasti ymmärrämmekään. Ja siitä, kuinka absurdia on, että hevosmaailmassa on niin paljon kovuutta, kun kyse on äärimmäisen herkästä, intuitiivisesta olennosta, jonka kanssa olemme tekemisissä.

Kuten arvata saattaa, kohtasin ennen kaikkea itseäni tällä matkalla, mutta opin myös valtavan paljon siitä miten vahvasti ihmisten luomat uskomukset vaikuttavat hevosiin. Opin paljon siitä, kuinka hevoset oppivat suojautumaan, mitkä niiden keinot on selviytyä olosuhteissa, jotka eivät tue niiden aitoa hyvinvointia. Opin läsnäolosta, aidosta kohtaamisesta, sydänyhteydestä. Opin siitä mitä hevoset ovat tulleet opettamaan meille, jos vain pysähdymme kuuntelemaan. Erityisen paljon opin luottamuksesta ja rajoista. Kun palasin Englannin kurssilta, pidimme tallilla kurssin siitä mitä olimme oppineet. Aloin myös enemmän olla läsnä Athenan kanssa. Menin monesti reilusti ennen ratsastustunnin alkua tallille jotta sain olla Athenan kanssa rauhassa sen karsinassa. Välillä joku kurkkasi karsinaan ikään kuin tarkistaakseen olenko vielä hengissä. Vähitellen Athena alkoi luottamaan minuun ja alkoi avautua, koska se tunsi että minä näen Hänet. Se oli hyvin liikuttavaa, eikä sanat riitä kuvailemaan kaikkea sitä mitä Athenan kanssa tuolloin koin. Sanat ovat siihen aivan liian vähäpätöisiä. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että tallinpitäjä antoi minulle ja Athenalle yhteisen tulevaisuuden. Se hetki kun Athena muutti kotiin, on yksi kauneimmista hetkistä elämässäni. Koen, että minulle itselleni on ollut valtavasti hyötyä siitä, että minulla ei ole mitään perinteistä hevosalan koulutusta, vaan olen voinut tehdä tätä ainutlaatuista tutkimusmatkaani täysin puhtaalta pöydältä. Hevosalan koulutukseni olen saanut suoraan hevosilta. Tulen siis hyvin erilaista reittiä kuin moni muu, joka tekee työtä hevosten parissa. Tämä ei toki tarkoita ettenkö voisi oppia konkareilta, päin vastoin! Koen vain, että itseäni on helpottanut tietynlainen hevosalan “neitsyys”.

Hevosmentoreiden opissa

Olen perehtynyt hevosten parantavaan voimaan pian 9 vuotta, joista 6 vuotta hevoset ovat asuneet kotona. Siitä asti, kun hevoset muuttivat pihapiiriin, olen kokenut suurta etuoikeutta oppia näiltä valtavan viisailta olennoilta. Se, että saan tehdä tutkimusmatkaani yhdessä heidän kanssaan on suuri kunnia. Olen lapsesta asti tuntenut sielunsisaruutta simpanssien elämää tutkinutta Jane Goodallia kohtaan, ja hänen matkansa on toiminut yhtenä inspiraation lähteenä omalleni. Hänelläkään ei ollut hienoja akateemisia meriittejä aloittaessaan, ja häntä pidettiin siihen aikaan aikamoisena outolintuna, mutta häntä ohjasi vahva sydämen palo – halu ymmärtää syvemmin noita upeita eläimiä. Sama sydämen palo on valaissut omaa tietäni.

Hevoseni ovat tarjonneet minulle huikean näköalapaikan hevosten sielunmaisemaan, ja minun tehtäväni on ollut uskaltaa katsoa. Sekä itseäni että hevosia täysin uudesta perspektiivistä. Vaikken itse missään viidakossa asukaan, päivittäinen empiirinen tutkimus omassa pihapiirissä näiden upeiden tammojen kanssa on minun oma viidakkoni. He ovat mullistaneet ajatusmaailmaani ja näyttäneet konkreettisesti, että suurin osa meidän ihmisten hevosia kohtaan luomista määritelmistä ja uskomuksista ovat täyttä hevonkukkua. Moni niistä pohjautuu hevosten inhimillistämiselle sekä sille, ettemme aidosti ymmärrä hevosta eläimenä syvemmällä tasolla. Hevosmaailmassa yleisenä perusteluna edelleenkin kuulee: “näin tehdään, koska näin on aina tehty.” Jos näin oikeasti olisi, niin mitään uutta ei koskaan syntyisi tähän maailmaan.

Olen kokenut niin huikaisevan kauniita, koskettavia hetkiä hevosten kanssa, että sille kaikelle on vaikea löytää sanoja. Hevoseni ovat hoitaneet minua ja asiakkaitani tavoilla, joita mieli ei edes voi ymmärtää. He ovat tukeneet niin emotionaalisia, henkisiä kuin fyysisisä traumoja kohdanneita – vaikeasti masentuneita, työssä uupuneita, lapsettomuuden kanssa kipuilleita, surutyötä tekeviä. Hevoset ovat aina vapaina sessiossa he saavat aina valita haluavatko he olla mukana sessiossa vaiko eivät. He joko tulevat tai eivät tule. Kaikki perustuu koko ajan molemminpuoliseen kunnioitukseen. Tällöin hevonen ei joudu terapeutiksi tahtomattaan.

Olen äärettömän kiitollinen hevosille. Koen, että meidän ihmisten on korkea aika kavuta alas norsunluutornista, ja sallia hevosten opettaa meitä – nöyrtyä ottamaan tuo lahja vastaan. On keskiaikainen ja egoistinen ajatus, että vain me ihmiset koulutamme hevosta. Hevosilla on valtavasti sydämen viisautta. He pyrkivät aina ensisijaisesti harmoniaan, ja moni konflikti syntyy sitä, että me ihmiset emme ymmärrä hevosten hienovaraista viestintää. Kun avaudumme opettelemaan yhteistä kieltä, laskeudumme läsnäolon tilaan, valjastamme herkkyyden voimaksemme ja otamme vastuun omista tunteistamme, vuorovaikutus meidän ja hevosten välillä nousee täysin uudelle tasolle.

Sydämeni tiellä

Pysyvä kiinnostuksen kohteeni on hevoset ja heidän ihmisensä, etenkin ne, joilla on hankaluuksia yhteisen kielen löytämisessä sekä hevoset, joilla on vaikeiden hevosten leima. Se kuinka omat tammani ovat muuttuneet tässä matkan varrella on jotakin aivan huikeaa, eikä niitä taatusti tunnista samoiksi hevosiksi enää. Haluan tuoda omaa asiantuntijuuttani siinä, kuinka ihminen ja hevonen voivat löytää aivan uudenlaisen yhteyden, eheytyä yhdessä. Koen, että olen ikään kuin tulkki hevosen ja ihmisen välillä, kanssakulkija. Koen erityiseksi sydämen asiakseni tuoda jotakin aivan uutta hevospuolelle. Jotakin, josta vielä ei paljon puhuta, mutta juuri siksi. Hevosen parantavasta voimasta puhuminen sekä tietoisuustaidot tallilla -teema ovat minulle erityisen läheisiä aihepiirejä ja pidän aiheista mm kokemuksellisia luentoja.

Sydäntäni lähellä ovat myös ihmisten tukeminen näkymiseen liittyvissä haasteissa. Se kuinka voimme vapautua meitä kahlitsevista peloista, epävarmuuksista ja nolouksista liittyen ihmisyyteemme – omana aitona itsenä olemiseen ja näkymiseen. Tätä teemaa olen työstänyt hyvin paljon ja siksi haluan jakaa oppimaani ja oppia itse lisää! Omat esillä olemiseen liittyvät pelkotilani ovat olleet suorastaan lamaannuttavia ja ne todella ovat estäneet minua menemästä kohti unelmiani ja tarttumasta sieluni halajamiin mahdollisuuksiin. Siksi haluan auttaa muita tämän teeman kanssa painivia ja puhun aiheesta mielelläni. Aitous on valtava voimavara! Voi kun osaisimme nähdä oman ainutlaatuisuutemme arvon.

Kiitollisuudella elämää, elämäni eläimiä sekä ihmisiä kohtaan,

Nona Maaria / intuitiivinen nainen & hevoskuuntelija, sydäntietoisuuden sanansaattaja, elämän seikkailijatar

“Kun ei enää tiedä mitä tehdä, alkaa vähitellen Tietää. Sydämen tieto on todellista viisautta”