Hevosen käyttötarkoitus

Hevosen käyttötarkoitus on omituinen termi. Koen itse, että hevosen tehtävänä, hevosen elämän tarkoituksena on tukea ihmiskuntaa pääsemään vahvemmin sydäntietoisuuden tilaan. Tilaan, jossa myötätunto ja kumppanuus ohjaavat ihmisen sekä hevosen välistä suhdetta.

Meidän tehtävämme ihmisinä on oppia hevosilta – ihmisyydestämme ja hevosesta herkkänä, äärimmäisen viisaana eläimenä. Ja meillä on vielä paljon opittavaa.

Kuinka voimme selkeämmin nähdä, että meidän tai hevosen ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään riittääksemme? Meidän tai hevosen ei tarvitse puskea, suorittaa, kilpailla tai tuottaa rahaa ollaksemme arvokkaita. Meidän ei tarvitse ansaita rakkautta millään tavoin.

Kun tiedostamme, että aito kumppanuussuhde meidän ihmisten ja hevosten välillä voi syventyä vain molemminpuolisessa kunnioituksessa ja luottamuksessa, vapaudumme.

Kun ymmärrämme luopua valtapeleistä, halusta hallita tai kontrolloida, eheydymme.

Kun opimme, että kädet ovat sydämemme jatke, ja opettelemme kuuntelemaan käsillämme, kuulemme todella.

Kun oivallamme, että todellinen syvätieto on älyn ja egon tuolla puolen ei-tietämisen tilassa, viisastumme.

Hevosen ja ihmisen suhde voi kukoistaa vain luottamuksessa, kunnioituksen ilmapiirissä. Tämä kysyy nöyryyttä ja uskallusta näyttää itsensä pelkoineen kaikkineen.

Usein esimerkiksi väkivaltainen käytös juontaa juurensa nimenomaan pelosta. Pelko nostaa vihan ja viha peittää pelon. Viha on pelon suojatunne. Kun meidät ihmiset on kasvatettu reipastelun kulttuuriin, se kostautuu erityisesti vuorovaikutuksessa hevosen kanssa.

Hevonen aistii pelkomme. Tämä ei itsessään ole ongelma. Ongelmia tulee silloin, jos tietoisesti tai tiedostamattamme yritämme peittää pelkoamme, sillä hevonen aistii epäsuoran viestintämme – sen, että tunteet, energia, kehonkieli, sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään.

Hevonen herkkänä eläimenä luonnollisesti reagoi tähän, ja sitten kenties syytämme hevosta “vaikeaksi tai temppuilevaksi.” Vaikka pohjimmiltaan vastuu on meidän; kyse on ristiviestinnän aiheuttamasta epäluottamuksesta.

Pahimmillaan tämä voi olla ikävä noidankehä – hevonen reagoi ristiriitaiseen viestintäämme entistäkin voimakkaammin, joka nostaa meissä pelon, jota sitten koetamme peittää entistä enemmän reippauden alle, kenties jo turvaudumme voimakeinoihin, ja hevonen reagoi entistäkin voimakkaammin…

Moni ongelmatilanne hevosen kanssa voisi ratketa sillä, että otamme aikalisän. Hiljennymme kuuntelemaan mitä meissä tapahtuu, millaisia tunteita meissä nousee, ja mitä ehkä emme rohkene näyttää.

Antaisimme tilaa haavoittuvuudellemme ja herkkyydellemme, kovuuden sijaan, ja laskeutuisimme olemisen tilaan ilman vaatimuksia tai odotuksia itseämme tai hevosta kohtaan.

Antaisimme sydäntemme keskustella.

Ja katsoisimme mitä tapahtuu.

Vain katsoisimme.