Kirje hevoselta

“Kun kohtaat minut muista, että olen hyvin sensitiivinen olento, vaikka olenkin kookas. Opettelethan kieltäni kuten minä koetan jatkuvasti opetella teidän ihmisten kieltä. Kunnioitathan ja kuuntelethan mitä kerron sinulle, jottei minun tarvitse huutaa. En halua tulla leimatuksi, tuomituksi, syyllistetyksi tai määritellyksi vaaralliseksi vain kielimuurin vuoksi.

Joskus te ihmiset saatatte sanoa, että olen hankala tai vaikea. Olen kuitenkin kertonut monin tavoin miltä minusta tuntuu – et ole vain sitä huomannut. Sinulla on ollut niin kiire. Ja olen aistinut, että sinulla on paha olla. Tiedäthän kuitenkin, että se, että purat omaa pahaa oloasi minuun ei ole ratkaisu eikä oikein.

Kun uskallat riisua naamiosi ja näyttää sisimpäsi minulle, voin olla tukenasi. Näen sydämesi hyvyyden, ja sen kuinka olet rakentanut muurit sydämesi suojaksi, jotta sinuun ei enää sattuisi. Tiedäthän, että nuo muurit satuttavat sinua eniten. Haavoittuvuuden näyttäminen on yksi ihmiselämän vaikeimpia asioita, mutta samalla palkitsevimpia.

Kannustan sinua – rohkene olla oma itsesi ja rohkene kohdata toiset sydämen paikasta. Rohkene myös aina olla rehellinen. Se on pelottavaa, tiedän, mutta samalla vapauttavaa. Älä anna häpeän estää sinua Elämästä.

Näen, että sinulla on välillä vaikeaa. Kamppailet sinulle hankalien tunteiden kanssa – olet ahdistunut, katkera, surullinen, vihainen, häpeissäsi tai kateellinen. Välillä kaikkea yhtäaikaa. Etkä välttämättä tiedä, kuinka toimia näiden inhimillisten tunteiden äärellä. Kuvittelet olevasi täysin yksin maailmassa, kukaan ei ymmärrä sinua eikä varmasti koe vastaavia tunteita. Ajattelet olevasi huono ja arvoton.

Tiedäthän, että nämä ovat uskomuksiasi, eivät faktoja.

Kuljen mieluusti rinnallasi ja kuuntelen sydämesi syvyyksiä, sekä autan sinua kohtaamaan tunteitasi, rakentavasti. Sinun tarvitsee vain pyytää. Mutta ei ole reilua, että joudun olemaan tunnepurkaustesi sijaiskärsijänä. Se haavoittaa ja luo turhaan etäisyyttä välillemme.

Usein alistun esimerkiksi liian kovakouraiselle harjaamiselle, sillä muuten saatat sanoa, että olen huonotapainen. Olen kuitenkin kaikin keinoin koettanut kertoa, että liian rempseät otteet eivät tunnu minusta hyvältä. Minusta tuntuu surulliselta, kun en tule nähdyksi ja kuulluksi, sillä rakastan sinua ja haluan, että yhteytemme syvenee.

Aistin hyvin vahvasti energiasi, tunnetilasi ja sen mitä koetat minulta peittää. Kun tunteesi ovat ristiriidassa toimintasi ja sanojesi kanssa, hämmennyn. Toivon, että voit aina olla minulle rehellinen.

Me hevoset, kuten kaikki eläimet, olemme suora peili teille ihmisille ja ymmärrämme, että se on teille välillä tuskallista.

Kuitenkin, jos rohkenette avata sydämenne, opitte lukemaan ja ymmärtämään meitä koko ajan paremmin. Samalla ymmärrätte paremmin itseänne, ja sydämenne viisautta.

Toivon sinulta ihmiseni, että seisot puolellani ja haluat oppia ymmärtämään minua. Haluan niin kovin olla kanssasi ja opiskella sinua.

Muista aina, ettet ole koskaan yksin. Olen tässä, kanssakulkijana matkallasi – oppaana ihmisyyteesi.”

– Rakkaudella Hevosystäväsi